Millaisia lahjoituksia tulevaisuuden museo vastaanottaa?

Vanhoja maataloustyökaluja ja käyttöesineitä löytyy varmaan jokaisen pitäjän museokokoelmasta. Niin Kankaanpäästäkin. Nämä ovat esineitä, joita me olemme oppineet näkemään museoissa ja niitä kerättiin viime vuosisadan alkupuolella innokkaasti museoesineiksi. Niitä oli joka tuvassa, joten kokoelmiin saatiin useampi kappale. Niitä tarjotaan edelleen, kun niille ei enää löydy käyttäjiä kotitalouksista. Museo nähdään hyvänä paikkana tallettaa nämä pölyttymään jääneet esineet. Ennen oli tapana vastaanottaa kaikki tarjottu museoon. Nykyään joudutaan mm. varastojen tilan puutteen takia tekemään valintaa.

Paikkakuntaan liittyvä tarina pitää olla
Monet käyttöesineet ovat hyvinkin yleissuomalaisia, joten onko järkeä, että kaikki museot tallettavat niitä - useimmiten tilan puutteesta kärsiviin - varastoihinsa. Tietenkin, jos niillä on paikkakuntaan liittyvä tarina, niin ne ovat varsin mielenkiintoisia. Muuten ei ole syytä pitää kymmentä lähes samanlaista esinettä kuin aiheeseen erikoistuneessa museossa.

Kankaanpään museon kokoelmista löytyy esimerkiksi monta melkein samanlaista kirnua. Onko näin monen säilyttämisestä arvoa tutkimukselle tai esittämiselle näyttelyssä? Osa kelpaa käyttökokoelmaan, jonka esineisiin saa koskea.

Onneksi museot ovat alkaneet koordinoimaan tallennustyötään (ks. TAKO - tallennus- ja kokoelmayhteistyö). Kankaanpäässä osallistutaan arjen tallentamiseen, jota tietysti kirnutkin edustavat. Niitä ei kuitenkaan tarvitse jokaisella museolla olla kymmeniä, kun niitä voidaan lainata museoiden välillä.

Esineitä lähihistoriasta
Museoissa on tultu myös lähemmäs tätä päivää. Pitää muistaa, että eilinen on jo historiaa ja eikä mikään niin vanhaa kuin viime vuotinen maitopurkki. Kun ala-asteen oppilaiden kanssa pelasimme museopelikortteja, moni ryhmä oli laittamassa rannekelloja jo museokokoelmiin. Joskus käy niin, että lahjoitusta haettaessa, museokokoelmiin päätyvät esineet ovat niitä, joita lahjoittajat ovat heittämässä roskalavalle.

Kankaanpään kaupunginmuseon tämän vuoden kesänäyttelyä kootessa huomattiin, että kokoelmissa ei ole yhtään bikineitä. Onneksi sellaiset nyt saatiin kokoelmiin.

P.S. Museotyöntekijästä on aina kamalaa sanoa, että esinettä ei voida vastaanottaa. Mielellämme kaikki arvokkaat muistot säilyttäisimme, mutta se ei vain ole mahdollista.

Joulukalenteri, 24. luukku

Kuvat: Niilo Santaharju

Näillä kuvilla haluamme toivottaa teille

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!

Joulukalenteri, 23. luukku

Pori-Parkano postiauto v. 1925 Niinisalossa Ylikosken talon pihalla.

Joulukalenteri, 22. luukku

Kuva: Leena Perälä

Todistusten jako Niinisalon kansakoululla 1960-luvulla.

Joulukalenteri, 21. luukku

Kuva: Leena Perälä

Jääkarhujen naisjoukkueen vastustajina tällä kertaa kaupunkimme johtoa

Vuosi on 1978

Ketä museossa on töissä?

Kankaanpään kaupunginmuseossa on tällä hetkellä kaksi vakituista työntekijää. He vastaavat museon näyttelytoiminnasta mukaan lukien taustatyöt ja rakentaminen, kokoelmien hoidosta, viestinnästä, opastuksista jne. Tämä määrä riittää turvaamaan museon valtionosuuden. Museoasetus (1192/2005) määrittää, että "museolla on museonjohtaja ja ainakin yksi muu päätoiminen työntekijä". Mutta voiko kaksi ihmistä hallita näitä kaikkia osa-alueita ja riittääkö aika kaiken tekemiseen?

Mäntän museoilta opimme, että museoissa on entistä vähemmän perinteisten museoammattien edustajia kuten tutkijoita ja museoamanuenssejä. Tärkeäksi osaksi museotyötä ovat nousseet yleisöpalvelut, joten museoihin tarvitaan markkinointiosaajia, museopedagogiikan hallitsevia museolehtoreita, oppaita jne.

Jotta museossa olisi jotain muutakin katsottavaa kuin pysyvä näyttely (pahimmassa tapahuksessa useita kymmeniä vuosia samanlaisena pysynyt), tehdään vaihtuvia näyttelyjä. Näyttelyistä on tullut entistä hienompi ja kävijöiden odotukset ovat korkeat, joten rakentamiseen käytetään ammattilaisia. Museoissa he ovat museomestareita, teknisiä suunnittellijoita, visuaalisia suunnittelijoita, mediasuunnittelijoia, valokuvaajia ja jopa lavastajia. Humanistin taidot harvoin riittävät näyttelyrakenteiden tai multimedian tekemiseen.

Eikä tässä vielä kaikki. Muihin ammattinimikkeisiin voi tutustua Museoliiton sivuilta.Osa toiminnoista kuten siivoaminen, vartiointi ja kahvila on usein ulkoistettu, vaikka ovatkin oleellinen osa museon toimintaa.

Eihän pienissä museoissa näitä kaikki ammattiryhmiä ole, mutta jos halutaan, että museonäyttelyt ovat kiinnostavia ja järjestetään tapahtumia, ei liian pienellä henkilökunnalla pärjätä. Näiden lisäksi kun museossa tehdään paljon muutakin työtä!

Joulukalenteri, 20. luukku

Kuva: Leena Perälä

1970-luvun joulujuhla Niinisalon koulussa. Tunnistatko kuvasta tuttuja?

Millaisia joulujuhlamuistoja sinulla on?

Joulukalenteri, 19. luukku

Kuva: Niilo Santaharju

Leipuri Sorvan perhettä talvitamineissa.

Joulukalenteri, 18. luukku

Kuva: Niilo Santaharju

Rekiretkellä 1930-luvulla.

Joulukalenteri 17. luukku

Kuva: Niilo Santaharju

Tytöt hiihtämässä 1930-luvun alussa

Joulukalenteri, 16. luukku

On sitä talvella työtäkin tehty. Rautatiesillan tekoa vuodelta 1933.

Onko sinulla muistoja talvisesta työnteosta?

Joulukalenteri, 15. luukku

Kuva: Niilo Santaharju

Mihin on matka?

---

Tänään hankkeessa vieraillaan Mäntän Gustaf ja Gösta museoissa.

Joulukalenteri, 14. luukku

Kuva: Niilo Santaharju

Vanha-Narvialaisten talvivaatemuotia. 

Millaisia muistoja sinulla on talvivaatteista? Oliko sinulla äidin tekemät villasukat, huopatossut tai neljäntuulen hattu?

Joulukalenteri, 13. luukku

Kuva: Niilo Santaharju

Isompi lykkii pienempää. Kallioniemen lapset.

Joulukalenteri, 12. luukku

Reimallakin on koristeltu kuusi komeaksi.

Joulukalenterin 11. luukku

Talvivarusteita tällä kertaa Reiman kokoelmasta.

Vanhojen reimalaisten uusi kokoontuminen on ensi maanantaina, 13. päivä klo 12 Petäjä-opistolla, Keltaisella talolla (Keskuskatu 41).

Tulkaa joukolla muistelemaan menneitä ja katsomaan valokuvia!

Tekniikka museonäyttelyssä

Vierailulla Tampereen museoihin yhdeksi tarkkailun kohteeksi nousi näyttelyissä oleva tietotekniikka. Tarkemmin se, miten tekniikalla opastetaan museonäyttelyssä vierailevaa kävijää. "Epäkunnossa" laputettujen koneiden lisäksi löysimme tekniikkaa, joka miellytti meitä ja antoi lisäarvoa museovierailullemme.

Tekniikka huomaamattomaksi ja helpoksi käyttää 
Olimme hyvin vaikuttuneita Emil Aaltosen museon tietokoneisiin, joita ei tietokoneiksi ymmärtänytkään. Ne oli niin hienosti upotettu rakenteisiin ja toimivat kosketusnäytöillä, joten hiirtä tai näppäimistöä ei erikseen tarvinnut. Kun erillisiä "ohjaimia" ei ole ja ohjeet ruudulla ovat tarpeeksi selvät ("paina tästä"), ei synny ongelmaa, mitä pitäisi tehdä käyttääkseen konetta.

Emil Aaltosen museossa vitriinit olivat kauniin huomaamattomia ja niiden päällä olevat näytöt oli myös upotettu rakenteisiin. Katon rajaan on lueteltu Aaltosen lehmien nimet.

Pienoismalliin ja esineisiin eloa
Vaarana on, että tietokoneelle syötetään kaikki tieto, mitä seinille laitettaviin teksteihin ei mahdu ja sitä alkaa olla koneellakin liikaa. Ensisilmäyksellähän museo silloin näyttää mukavan vähätekstiseltä, mutta loputtoman tekstimassan lukeminen näytöltä on myös uuvuttavaa ja sen rakenne muuttuu monimutkaiseksi käyttää.

Multimedialla on hyvä esittää asioia, joita pelkillä esineillä ja sanoilla ei pysty. Erityisen vaikutuksen meihin teki pienoismalli Emil Aaltosen maatilasta. Lisätietoja eri rakennuksista sai kosketusnäytölliseltä koneelta, josta näki muun muassa vanhoja kuvia rakennuksista. Olisi ihanaa saada pienoismalli vaikkapa 30-luvun Kankaanpään keskustasta. Toinen tapa voisi olla toteuttaa se kokonaan virtuaalisesti kuten Toivolan kylä.

Animaatioilla voi esittää vaikka näyttelyssä olevan teollisuuskoneen toimintaa kuten Vapriikin kenkämuseossa. Animaatio auttaa ymmärtämään koneen toimintaperiaatteita.

Opastukset videona yksittäiskävijälle
Sekä Vapriikin Innovatiot -näyttelystä että Työväenmuseo Werstaan Tekstiiliteollisuusmuseossa oli käytetty video-opastajaa, jossa näyttelijä esittää entisajan hahmoa. Vapriikissa opastajalla ei ollut taustaa, mutta hän esitteli edessä olevia esineitä. Werstaalla opastajat olivat omassa ympäristössään ja ottivat kontakti yleisöön.

Rosenlew-museoon olin tekemässä samalla idealla videoita, mutta ne tehtiin peruskoulun oppilaiden kanssa ja kuvattiin "lavasteissa". Kun näyttelyyn tuli videot koin, ettei ollut enää tarvetta tekstiin seinällä. Tässä projektissa uskoisin myös oppilaiden oppineen enemmän paikallishistoriasta kuin jos he olisivat käyneet kuulemassa pelkän perusopastuksen.

Itse tykkään huomattavasti enemmän video-opastuksista kuin pelkästä tekstistä. Pitää vain huolehtia, etteivät pätkät ole liian pitkiä. Ei sitä museoon kuitenkaan elokuvaa olla tultu katsomaan.

Aina tekniikka ei toimi.

Joulukalenteri, 10. luukku

Tuomarla laturetken rasvamestareita, vas. Sointu Kujansuu

Lähtöviivalla

Joulukalenteri, 9. luukku

1. luokka pilkillä Valkiajärvellä vuonna 1974.

Millaisia kalansaaliita sinä olet Valkiajärveltä saanut?

Joulukalenteri, 8. luukku

Jäärata-ajot Ruokojärvellä vuonna 1957. Radan valmistelua ja lähtöhetki. Mutta miten kisa päättyi?

Joulukalenteri, 7. luukku

Kuva: Niilo Santaharju

Oppilaat valmistautumassa koulun hiihtokilpailuun Kirkonkylän kansakoulun edessä.

Voit kertoa meille kaikille oman hiihtourasi huippuhetkistä  tai jakaa karvaan pettymyksen tunteet.

- - - - -

Museon kehittämishankkeessa pohditaan tänään koulun ja museon yhteistyötä. Millaista toimintaa museo voi tarjota kouluille ja miten koululaiset voivat tallentaa omaa historiaansa museon avuksi?

Joulukalenteri, 6. luukku

Itsenäisyyden 50-vuotisjuhlakuusen istutus Lyseolla vuonna 1967. Vas. Veikko Sevio

Kerro, miten teillä vietetään itsenäisyyspäivää?

Joulukalenteri, 5. luukku

Kuva:Niilo Santaharju

Vauhdin hurmaa Santaharjun kalliolla Mettälänkankaalla 1930-luvun alussa

Joulukalenteri, 4. luukku

Kuva:Niilo Santaharju

Mäenlaskua Santaharjun kalliolla Mettälänkankaalla 1930-luvun alussa

Mitä mäenlaskupaikkoja Kankaanpäässä on ollut?

Joulukalenteri, 3. luukku

Tunnelmakuva Kankaanpään keskustasta vuodelta 1972

Kerro muistojasi jouluikkunoista, jouluvaloista ja muista julkisista joulukoristeista

Joulukalenteri, 2. luukku

Kuva: Niilo Santaharju

Nuorukaiset lähdössä hiihtämään ilmeisesti työväentalon takaa vuonna 1931.

Tunnistatko heitä?

Joulukalenterin 1. luukku

Lapset luistelemassa Montun pohjalla. Kerro omia Monttu-muistojasi.

Missä muualla Kankaanpäässä on luisteltu?

Mitä aiheita esille?

Kyselylomakkeita on tähän mennessä palautunut noin 30 kappaletta. Nyt paljastan hieman ennakkotietona, mitä niihin on vastattu. Olo on kuin ennakkoäänestyslaskennassa.

Selvästi tärkeimmäksi osioksi nykyisestä näyttelystä ovat nousseet suutarit ja kenkäteollisuus (21 kannatusääntä). Kengät ja niiden tekeminen tulevat ilman muuta näkymään uudessa näyttelyssä, onhan aihe tärkeä osa Kankaanpään historiaa ja museolla on hyvä kokoelma sen esittelemiseen. Vihdoin saatiin kuva paikallisesta suutaristakin. Jaetulla kakkostilalla (16 ääntä kullakin) ovat osiot "Elämä tuvissa", "Taidekokoelmat" ja "Varuskunta".

Nykyisessä näyttelyssä on peräti kaksi tupaa. Molemmat hyvin tunnelmallisia ja informatiivisia. Kuvan tuvassa on hankittu lisäansioita suutarina.

Selvästi vähiten kannatusta ovat saaneet kohdat "Ruokatalous, nautinta-aineet" (5 ääntä), "Puusepät" (6 ääntä) ja "Maatalous" (9 ääntä). Toisaalta "Elämä tuvissa" varmasti pitää sisällään ajatuksen ruokataloudesta ja maatalouden tai ainakin ne on helposti yhdistettävissä. Yllättynyt olen kyllä puuseppien huonosta pistemäärästä. Minuun on tehnyt valtavan vaikutuksen paikallisten puuseppien kädenjälki laivanperää muistuttavissa kuisteissa. Toisaalta kuistit on voitu mieltää osaksi kohtaa "Rakentaminen", jolla toki on hyvät kannatusluvut.

Uusiksi aiheiksi, joita nykyisestä näyttelystä puuttuu, on ehdotettu liikennettä, esihistoriaa ja arkeologista osuutta sekä tiiliteollisuutta. (Liikenteeseen liittyen huomasin vast'ikään, että Leena Perälän Kyrönkankaan talvitie -teos on nyt myös sähköisessä muodossa.) Mitä muuta pitäisi Kankaanpään historiasta olla esillä?

Mietteitä avarasta museosta

Alkuviikosta osallistuin Avara Museo -hankkeen järjestämään seminaariin Tekniikan museossa Helsingissä. Aiheena oli museot ja yritysyhteistyö.

Ensinnäkin Avara Museo -hankkeen osaprojektit ovat erittäin osallistavia projekteja. Porissa pääsee äänestämään taidenäyttelyn sisältöä ja Avartajat-ryhmässä osallistumaan museotarjonnan kehittämiseen senioreille. Samanlainen ryhmä olisi kiva perustaa Kankaanpäähänkin, mutta en tiedä, jaksettaisiinko täällä kokoontua kerran kuukaudessa. Tampereella tarjotaan erilaisia työpajoja ja erityisen houkuttelevalta kuulostaa Aunen iltapäiväkierros.

Muutamastakin puheenvuorosta korostui, että panokset kannattaa markkinoinnissa kohdentaa ryhmille. Ryhmille suositeltiin helppoja pakettaja, joita kuitenkin voi räätälöidä ryhmän tarpeiden mukaan. Lisänä niissä pitää olla myös hauskuus, johon Mäntän Gustaf ja Gösta on vastannut draamaopastuksilla. Jo kymmenen minuutin poikkeama tavallisesta opastuksesta tuo uutta potkua kierrokseen. Se on sitä elämyksellisyyttä. Tärkeää museolla on kuitenkin säilyttää aitous ja todellisuuspohja, josta Mäntässäkin on pidetty kiinni laajalla tutkimustyöllä. Voiko Niinisalon 50-luvun koulurakennuksessa esiintyä rokokooasussa? Itse sanoisin, että olisi melko hassua. Sen sijaan talonmiehen, rehtorin tai koululaisen täällä voisi tavata.

Oppaatkin ovat taipuneet draamaoppaiksi, vakkeivät näyttelemisen ammattilaisia olekaan. Omakohtaisesta kokemuksesta voi sanoa, että tehtaalaistytön puvun päälle laittaminen, saa jo sellaiseen mielentilaan, että rooli tempaisee mukaansa.

Jutun juoni on, että aikuisetkin haluavat tehdä itse museoissa. Kuitenkin hyvä luento voi olla välillä tämän touhuamisen keskellä paikallaan.

Näyttelyarkkitehtia etsitään

Hankkeessa on ollut hakusessa näyttelyarkkitehti, joka laatisi meille alustavia suunnitelmia siitä, miltä uusi näyttely voisi näyttää ja auttaisi kustannuslaskelman kanssa.

Näyttelyarkkitehtuurin merkityksestä olen lukenut muutamia hyviä vinkkejä erilaisista teksteistä. Outi Turpeinen kirjoittaa teoksessa Merkityksellinen museoesine: "Nykyajan näyttelysuunnittelijan, joka voi siis myös olla taiteilija, haasteena onkin luoda visuaalisesti mielenkiintoinen tulkinta oman ajan ja museoesineen ajan suhteesta." Näyttelyarkkitehtuuri vaikuttaa museokokemukseen siinä, missä sisältökin, joten ei ole samantekevää, kuka sen suunnittelee. Terhi Tuomi pohtii samaa asiaa taidemuseoissa alkuvuonna valmistuneessa pro gradu -työssään 'Näyttelyarkkitehtuuri  viestin välittäjänä. Merkitystasojen muodostuminen harmaantuvassa kuutiossa.'  Myös Tuomi muistuttaa, että valaistus on korvaamaton osa-alue kaikissa näyttelyissä.

Näyttelyarkkitehtejä tuntuu Suomessa olevan kovin vähän. No, toisaalta eihän näyttely vaadi kuin sen yhden hyvän. Parhaiten etsinnässä on päässyt eteenpäin kysymällä muiden museoiden kokemuksia. Hyviä suosituksia olen saanutkin. Minua pohdittaa, onko vaarana, että kun yksi ihminen suunnittelee niin monet näyttelyt, alkavatko museot muistuttaa toisiaan. Toisaalta, onko sillä väliä?

Museopedagoginen tila ei nyt välttämättä ihan näyttelyarkkitehtuuriin liity, mutta mainittakoon tässä eräs hyvä idea. Ortodoksinen kirkkomuseo oli pyytänyt museopedagogisen tilan suunnitelmia opiskelijoilta. Odotan mielenkiinnolla, millainen museo Kuopiossa ensi vuonna avautuu.

Toiveita voi esittää nyt myös lomakkeella

Blogin lisäksi toiveita tulevaisuuden museosta ja palautetta on mahdollista antaa nyt myös verkkolomakkeella. Lomakkeen täyttämiseen menee aikaa vain noin 5 minuuttia.

Lisäksi luvattu palautuslaatikko on lähtenyt kiertämään Kankaanpään keskustassa. Ensimmäinen etappi sillä on kirjasto. Laatikko ja lomakkeet ovat siellä ainakin jonkun viikon tästä eteenpäin ennen kuin siirtyvät seuraavaan kohteeseen. Lomake on sama kuin verkossa, mutta paperilomakkeen täyttäjien etuna on ilmainen sisäänpääsylippu museoon. Lippu on voimassa tammikuun 2011 loppuun asti.

Kaikkien lomakkeen palauttaneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan palkintona museokaupan tuotteita. Toivon hyvää vastausprosenttia.

P.S. Ulkopaikkakuntalaisetkin saavat osallistua!

Asiaa kengistä

Museolla järjestettiin tiistaina opiskelijoille työpaja, jossa mietittiin, miltä tulevaisuuden museo näyttää. Mukaan osui muutama kenkäfriikki, joten museon varsin kattava kenkäkokoelma sai ansaitsemansa huomion. Kenkätehtaat ovat tärkeä osa kankaanpääläistä historiaa ja tulevat varmastikin näkymään uudessakin näyttelyssä.

Kesäkenkiä musen näyttelystä "Kelmi, Kunkku ja Mölkkäri - Kesäiloa Kankaanpäässä".

Keskusteluissa nousi esille myös toiminnallisuus museossa ja kengistä saisi vaikka mitä toiminnallista. Voisi

• kuvata omat kenkänsä museon kokoelmiin
• kokeilla erilaisia kenkiä
• piirtää kuvan unelmiensa kengästä

Mitä muuta kenkäaiheista haluaisit museolle?

Vieraisilla museoissa - osa 1

Kävimme marraskuun aluksi tutustumassa sekä Weegee-talon että Kaapelitehtaan museoihin. Ajatuksia ja ideoita tämän päivän ja tulevaisuuden museosta jäi monta takataskuun.

Vahvoja värejä
Huomion kiinnittämiseen käytetään paljon voimakkaita värejä - punaista, sinistä, vihreää. Kaapelitehtaalla museoille johdattaa kirkkaan punaiset seinäkkeet. Ei jää sisäänkäynti ainakaan huomaamatta muuten harmahtavasta rakennuksesta. Värillä on saatu aikaan myös käyttöesineestä kuten naulakosta hauskempi. Samaa ajatusta oli käytetty myös vanhojen tuolien ehostukseen.

Weegee-talon naulakot

Espoon kaupunginmuseon Ötzi-näyttelyyn oli tehty erittäin värikäs juliste ja pahvihahmo. Ne antoivat tosin ymmärtää ihan toisentyylistä näyttelyä.

Yleisesti pidimme enemmän värikkäistä kuin tummaapuhuvista näyttelytiloista. Musta-valkoisuuskin toimii EMMAn Viivi & Wager -näyttelyssä. Se tekee sarjakuvista erittäin tyylikkäitä.

Tekstiä vai tekstitöntä?
Jonkinlainen trendi tuntuu olevan tehdä "tekstittömiä" näyttelyjä. Toki silloinkin lisätiedot ovat usein saatavilla tietokoneilta tai luettavissa sivupöydältä. Ötzi-näyttelyssä oli päädytty varsin hyvään kompromissiin: tekstien lopuksi oli lauseen mittaiset tiivistelmät eri värillä niille, jotka eivät jaksa lukea kaikkea. Tosin, missä on raja lauseen tiivistyksen ja otsikon välillä.

Harmittavinta on teksti, joka ei näy ja vielä haittaa esineiden tutkimista. Näimme sekä hyviä että huonoja ratkaisuja vitriinin lasiin laitetusta tekstistä. Sen eduksi voidaan sanoa, että ainakaan se ei ole liian kaukana lukijalle, mutta jos taustalla on jotain muuta kuin tummaa pintaa, on lukeminen vaikeaa, joskus jopa mahdotota.



Opaste voi olla selkeä ilman tekstiä. Teatterimuseon lattiassa olevista jalanjäljistä ymmärtää heti, missä kuuluu seisoa.


On etuoikeus olla tavallinen museokävijä
Museotyöntekijälle on kovin tavallista museoissa vieraillessaan kiinnittää huomiota näyttelyn rakenteisiin, fonttiin enemmän kuin tekstin sisältöön ja tilojen toimivuuteen. Kierrettyämme lähes kymmenen museota kiinnittämättä tuskin ollenkaan huomiota sisältöön, tuli mieleeni, että olisi kiva olla ihan tavallinen museokävijä, joka voi nauttia pelkästään näyttelyiden sisällöstä.

Katsaus projektin käynnistymiseen

Ensimmäiset kolme viikko alkaa olla takana ja nopeasti ovat menneet työnkuvaan tutustuessa, aikatauluja hahmotellessa ja tekstiä tuottaessa. Eiköhän ole aika jo päästä ihmisten ilmoille. Ensi viikolla aloitamme tutustumiset muiden museoiden näyttelyihin ideoiden saamiseksi. Ensimmäisenä tutustumisvuorossa ovat Espoon Weegee-talo ja Kaapalitehdas Helsingissä.

Keskiviikkona 3.11. järjestettävän Valehtelijoiden klubin yhteydessä ensimmäisillä on mahdollisuus täyttää fyysinen palautelomake. Tämän jälkeen lomakkeita ja palautelaatikkoja tullaan laittamaan myös kaupungille. Toiveissa on saada niitä ainakin kirjastolle, terveysasemalle, jollekin huoltoasemalle ja kahvilaan. Jos jollain on ehdottaa hyvää paikkaa, niin kertokaa ihmeessä. Kyselylomake tehdään myös sähköisenä, mutta blogi on ja pysyy keskustelupaikkana.

Mitä tehtäis?

Nykyaikainen museo tarjoaa erilaisia aktiviteettejä. Millaisiin museon järjestämiin tilaisuuksiin sinä haluaisit tulla?

Suosikkiesineet

Kankaanpään kaupunginmuseon kokoelmanäyttely on luotu 30 vuotta sitten. Iästään huolimatta näyttelyssä on paljon hyvää ja mielenkiintoista.

Museo haastaa kankaanpääläiset kertomaan, millaisessa museossa he haluavat käydä. Mikä on nykyisessä näyttelyssä Sinun suosikkiesineesi, jonka toivoisit olevan esillä myös tulevaisuudessa? Tai onko mielessäsi esine, joka nykyisestä näyttelystä puuttuu, mutta pitäisi tulevaisuudessa olla esillä?