Kuva: Niilo Santaharju, Kankaanpään kaupunginmuseon kokoelmat

maanantai 29. marraskuuta 2010

Mitä aiheita esille?

Kyselylomakkeita on tähän mennessä palautunut noin 30 kappaletta. Nyt paljastan hieman ennakkotietona, mitä niihin on vastattu. Olo on kuin ennakkoäänestyslaskennassa.

Selvästi tärkeimmäksi osioksi nykyisestä näyttelystä ovat nousseet suutarit ja kenkäteollisuus (21 kannatusääntä). Kengät ja niiden tekeminen tulevat ilman muuta näkymään uudessa näyttelyssä, onhan aihe tärkeä osa Kankaanpään historiaa ja museolla on hyvä kokoelma sen esittelemiseen. Vihdoin saatiin kuva paikallisesta suutaristakin. Jaetulla kakkostilalla (16 ääntä kullakin) ovat osiot "Elämä tuvissa", "Taidekokoelmat" ja "Varuskunta".

Nykyisessä näyttelyssä on peräti kaksi tupaa. Molemmat hyvin tunnelmallisia ja informatiivisia. Kuvan tuvassa on hankittu lisäansioita suutarina.
Selvästi vähiten kannatusta ovat saaneet kohdat "Ruokatalous, nautinta-aineet" (5 ääntä), "Puusepät" (6 ääntä) ja "Maatalous" (9 ääntä). Toisaalta "Elämä tuvissa" varmasti pitää sisällään ajatuksen ruokataloudesta ja maatalouden tai ainakin ne on helposti yhdistettävissä. Yllättynyt olen kyllä puuseppien huonosta pistemäärästä. Minuun on tehnyt valtavan vaikutuksen paikallisten puuseppien kädenjälki laivanperää muistuttavissa kuisteissa. Toisaalta kuistit on voitu mieltää osaksi kohtaa "Rakentaminen", jolla toki on hyvät kannatusluvut.

Uusiksi aiheiksi, joita nykyisestä näyttelystä puuttuu, on ehdotettu liikennettä, esihistoriaa ja arkeologista osuutta sekä tiiliteollisuutta. (Liikenteeseen liittyen huomasin vast'ikään, että Leena Perälän Kyrönkankaan talvitie -teos on nyt myös sähköisessä muodossa.) Mitä muuta pitäisi Kankaanpään historiasta olla esillä?

perjantai 26. marraskuuta 2010

Mietteitä avarasta museosta

Alkuviikosta osallistuin Avara Museo -hankkeen järjestämään seminaariin Tekniikan museossa Helsingissä. Aiheena oli museot ja yritysyhteistyö.

Ensinnäkin Avara Museo -hankkeen osaprojektit ovat erittäin osallistavia projekteja. Porissa pääsee äänestämään taidenäyttelyn sisältöä ja Avartajat-ryhmässä osallistumaan museotarjonnan kehittämiseen senioreille. Samanlainen ryhmä olisi kiva perustaa Kankaanpäähänkin, mutta en tiedä, jaksettaisiinko täällä kokoontua kerran kuukaudessa. Tampereella tarjotaan erilaisia työpajoja ja erityisen houkuttelevalta kuulostaa Aunen iltapäiväkierros.

Muutamastakin puheenvuorosta korostui, että panokset kannattaa markkinoinnissa kohdentaa ryhmille. Ryhmille suositeltiin helppoja pakettaja, joita kuitenkin voi räätälöidä ryhmän tarpeiden mukaan. Lisänä niissä pitää olla myös hauskuus, johon Mäntän Gustaf ja Gösta on vastannut draamaopastuksilla. Jo kymmenen minuutin poikkeama tavallisesta opastuksesta tuo uutta potkua kierrokseen. Se on sitä elämyksellisyyttä. Tärkeää museolla on kuitenkin säilyttää aitous ja todellisuuspohja, josta Mäntässäkin on pidetty kiinni laajalla tutkimustyöllä. Voiko Niinisalon 50-luvun koulurakennuksessa esiintyä rokokooasussa? Itse sanoisin, että olisi melko hassua. Sen sijaan talonmiehen, rehtorin tai koululaisen täällä voisi tavata.

Oppaatkin ovat taipuneet draamaoppaiksi, vakkeivät näyttelemisen ammattilaisia olekaan. Omakohtaisesta kokemuksesta voi sanoa, että tehtaalaistytön puvun päälle laittaminen, saa jo sellaiseen mielentilaan, että rooli tempaisee mukaansa.

Jutun juoni on, että aikuisetkin haluavat tehdä itse museoissa. Kuitenkin hyvä luento voi olla välillä tämän touhuamisen keskellä paikallaan.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Näyttelyarkkitehtia etsitään

Hankkeessa on ollut hakusessa näyttelyarkkitehti, joka laatisi meille alustavia suunnitelmia siitä, miltä uusi näyttely voisi näyttää ja auttaisi kustannuslaskelman kanssa.

Näyttelyarkkitehtuurin merkityksestä olen lukenut muutamia hyviä vinkkejä erilaisista teksteistä. Outi Turpeinen kirjoittaa teoksessa Merkityksellinen museoesine: "Nykyajan näyttelysuunnittelijan, joka voi siis myös olla taiteilija, haasteena onkin luoda visuaalisesti mielenkiintoinen tulkinta oman ajan ja museoesineen ajan suhteesta." Näyttelyarkkitehtuuri vaikuttaa museokokemukseen siinä, missä sisältökin, joten ei ole samantekevää, kuka sen suunnittelee. Terhi Tuomi pohtii samaa asiaa taidemuseoissa alkuvuonna valmistuneessa pro gradu -työssään 'Näyttelyarkkitehtuuri  viestin välittäjänä. Merkitystasojen muodostuminen harmaantuvassa kuutiossa.'  Myös Tuomi muistuttaa, että valaistus on korvaamaton osa-alue kaikissa näyttelyissä.

Näyttelyarkkitehtejä tuntuu Suomessa olevan kovin vähän. No, toisaalta eihän näyttely vaadi kuin sen yhden hyvän. Parhaiten etsinnässä on päässyt eteenpäin kysymällä muiden museoiden kokemuksia. Hyviä suosituksia olen saanutkin. Minua pohdittaa, onko vaarana, että kun yksi ihminen suunnittelee niin monet näyttelyt, alkavatko museot muistuttaa toisiaan. Toisaalta, onko sillä väliä?

Museopedagoginen tila ei nyt välttämättä ihan näyttelyarkkitehtuuriin liity, mutta mainittakoon tässä eräs hyvä idea. Ortodoksinen kirkkomuseo oli pyytänyt museopedagogisen tilan suunnitelmia opiskelijoilta. Odotan mielenkiinnolla, millainen museo Kuopiossa ensi vuonna avautuu.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Toiveita voi esittää nyt myös lomakkeella

Blogin lisäksi toiveita tulevaisuuden museosta ja palautetta on mahdollista antaa nyt myös verkkolomakkeella. Lomakkeen täyttämiseen menee aikaa vain noin 5 minuuttia.

Lisäksi luvattu palautuslaatikko on lähtenyt kiertämään Kankaanpään keskustassa. Ensimmäinen etappi sillä on kirjasto. Laatikko ja lomakkeet ovat siellä ainakin jonkun viikon tästä eteenpäin ennen kuin siirtyvät seuraavaan kohteeseen. Lomake on sama kuin verkossa, mutta paperilomakkeen täyttäjien etuna on ilmainen sisäänpääsylippu museoon. Lippu on voimassa tammikuun 2011 loppuun asti.

Kaikkien lomakkeen palauttaneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan palkintona museokaupan tuotteita. Toivon hyvää vastausprosenttia.



P.S. Ulkopaikkakuntalaisetkin saavat osallistua!

torstai 11. marraskuuta 2010

Asiaa kengistä

Museolla järjestettiin tiistaina opiskelijoille työpaja, jossa mietittiin, miltä tulevaisuuden museo näyttää. Mukaan osui muutama kenkäfriikki, joten museon varsin kattava kenkäkokoelma sai ansaitsemansa huomion. Kenkätehtaat ovat tärkeä osa kankaanpääläistä historiaa ja tulevat varmastikin näkymään uudessakin näyttelyssä.

Kesäkenkiä musen näyttelystä "Kelmi, Kunkku ja Mölkkäri - Kesäiloa Kankaanpäässä".

Keskusteluissa nousi esille myös toiminnallisuus museossa ja kengistä saisi vaikka mitä toiminnallista. Voisi
  • kuvata omat kenkänsä museon kokoelmiin
  • kokeilla erilaisia kenkiä
  • piirtää kuvan unelmiensa kengästä
Mitä muuta kenkäaiheista haluaisit museolle?

torstai 4. marraskuuta 2010

Vieraisilla museoissa - osa 1

Kävimme marraskuun aluksi tutustumassa sekä Weegee-talon että Kaapelitehtaan museoihin. Ajatuksia ja ideoita tämän päivän ja tulevaisuuden museosta jäi monta takataskuun.

Vahvoja värejä
Huomion kiinnittämiseen käytetään paljon voimakkaita värejä - punaista, sinistä, vihreää. Kaapelitehtaalla museoille johdattaa kirkkaan punaiset seinäkkeet. Ei jää sisäänkäynti ainakaan huomaamatta muuten harmahtavasta rakennuksesta. Värillä on saatu aikaan myös käyttöesineestä kuten naulakosta hauskempi. Samaa ajatusta oli käytetty myös vanhojen tuolien ehostukseen.

Weegee-talon naulakot

Espoon kaupunginmuseon Ötzi-näyttelyyn oli tehty erittäin värikäs juliste ja pahvihahmo. Ne antoivat tosin ymmärtää ihan toisentyylistä näyttelyä.

Yleisesti pidimme enemmän värikkäistä kuin tummaapuhuvista näyttelytiloista. Musta-valkoisuuskin toimii EMMAn Viivi & Wager -näyttelyssä. Se tekee sarjakuvista erittäin tyylikkäitä.

Tekstiä vai tekstitöntä?
Jonkinlainen trendi tuntuu olevan tehdä "tekstittömiä" näyttelyjä. Toki silloinkin lisätiedot ovat usein saatavilla tietokoneilta tai luettavissa sivupöydältä. Ötzi-näyttelyssä oli päädytty varsin hyvään kompromissiin: tekstien lopuksi oli lauseen mittaiset tiivistelmät eri värillä niille, jotka eivät jaksa lukea kaikkea. Tosin, missä on raja lauseen tiivistyksen ja otsikon välillä.

Harmittavinta on teksti, joka ei näy ja vielä haittaa esineiden tutkimista. Näimme sekä hyviä että huonoja ratkaisuja vitriinin lasiin laitetusta tekstistä. Sen eduksi voidaan sanoa, että ainakaan se ei ole liian kaukana lukijalle, mutta jos taustalla on jotain muuta kuin tummaa pintaa, on lukeminen vaikeaa, joskus jopa mahdotota.


Opaste voi olla selkeä ilman tekstiä. Teatterimuseon lattiassa olevista jalanjäljistä ymmärtää heti, missä kuuluu seisoa.

On etuoikeus olla tavallinen museokävijä
Museotyöntekijälle on kovin tavallista museoissa vieraillessaan kiinnittää huomiota näyttelyn rakenteisiin, fonttiin enemmän kuin tekstin sisältöön ja tilojen toimivuuteen. Kierrettyämme lähes kymmenen museota kiinnittämättä tuskin ollenkaan huomiota sisältöön, tuli mieleeni, että olisi kiva olla ihan tavallinen museokävijä, joka voi nauttia pelkästään näyttelyiden sisällöstä.