Martan päivä

Yksi osa Kankaanpään kaupunginmuseon kokoelmaa on opettaja Martta Sevion keräämä. Hän toimi historianopettajana ja rehtorina Kankaanpään Yhteislyseolla ja hänen kynästään syntyi monta Kankaanpäätä kuvaavaa kirjoitusta.

Opettaja Martta Yli-Paattikoski puolestaa toimi Hapuan koululla ja teki muun muassa oppilaidensa kanssa 1960-luvulla Kouluradiolle kuunnelmia "Kotiseudun kertomaa".

Haluamme toivottaa kaikille oikein hyvää Martan päivää!

Mikä museossa on kiinnostavaa?

Tein tällä viikolla yhteenvetoa hankkeen yleisökyselystä. Yhdessä kysymyksessä kysyttiin, mikä museoissa on yleisesti kiinnostavaa. Vastaukseksi saimme mm. vanhat esineet, muistot ja mennyt aika yleensä, paikallisuus, oloissa tapahtunut muutos, valokuvakokoelma ja monipuolisuus.

Vastaukset saivat miettimään omaa vastaustani. Päätin listat, mikä on ollut kiinnostavinta tai mieleenpainuvinta (positiivisessä mielessä) viime vuoden aikaisissa museokäynneissäni.

• Merimuseo, Kristiinankaupunki: vinttitunnelma
• Suomen metsämuseo Lusto: hiljaisuuden huone, jossa oli valtavan isolla näytöllä liplattava järvimaisema
• Pukstaavi: kirjarovio, kirjailija-aiheiset säilytyslokerikot
• Merikeskus Vellamo: mukulakivilattia (Kymenlaakson maakuntamuseo), iso jäänmurtajavideo (Merimuseo)
• Heureka: rokkarien maatuminen, Helene Schjerfbeckin muuttuva maalaus
• Suomen maatalousmuseo Sarka: liukumäki, pienoismallit kylän kehittymisestä
• Tuli on irti! -näyttely, Turku: pienoismalli valo- ja savuefekteineen
• Serlachius-museot: puhuvat puuihmiset, veteraanin koti
• Työväenmuseo Werstas: Meirän kaupungin Aune
• Vapriikki: Tampere-pienoismalli
• Emil Aaltosen museo: ihanat kengät lasikuvun alla
• Kaapelitehdas: näyttelijöiden puvut "kaapeissa" (Teatterimuseo)
• Weegee-talo: mystinen tunnelma (Helinä Rautavaaran museo)

Tunnelmaa Teatterimuseossa.

Negatiivisintä ovat olleet esineet lasikuutioissa, liiallisuus, teennäisyys ja yhtenäisyyden puuttuminen.

Jos nyt jonkinlaisen yhteenvedon tästä voisi tehdä, niin minun vastaus yllä olevaan kysymykseen on tunnelma. Tunnelmaa luovat mm. värit, aitous, liike ja inhimillistävät yksityiskohdat. Valaistuksellakin on suuri merkitys tunnelman luonnissa.

Kokonaisvaltainen museo

Päädyin kesälomalla kahteen kokonaisvaltaiseen elämykseen naistenhuoneen merkeissä. Toinen oli ravintolassa Mikkelissä. Siellä vessakävijöitä opetettiin paikallismurteeseen. Ensin luulin ääniä pelkäksi radioksi, mutta sitten hoksasin, että näillä lauseilla selviää länsisuomalainenkin Itä-Suomessa.

Toinen wc-elämys tapahtui vast'ikään avatussa Suomalaisen kirjan museo Pukstaavissa Sastamalassa. Siellä wc-kopit oli sisustettu eri teemoilla. Itse pääsin klassikkokoppiin, jossa vessalukemisto oli klassikkokirjallisuutta. Myös tulevaisuuden museo on siis kaikin puolin kokonaisvaltainen elämys.

Pottatuoli museon tuvassa.

Pohjanlinna

Pohjanlinna, keskellä juhlasalin ikkunat, oikealla ravintola

Kankaanpään Pohjanlinna

1930-luvulla oli yhdistystoiminta Kankaanpäässä vilkasta. Nuorisoseura- ja työväentalo täyttyivät ilta illan perään näyttelijöistä, kokouksista, perhejuhlista, soittajista… Paikkakunnalla aktiivisesti toimivat suojeluskunta ja lotat kaipasivat omaa kokoontumistilaa. Erilaisia suunnitelmia oli 1930-luvulla, mutta ne kaatuivat yksimielisyyden puutteeseen ja rahapulaan. Vuonna 1940 lotat ja suojeluskunta ostivat yhdessä tontin uutta toimitaloa varten. Tontin hankintaan saatiin varoja myymällä lottien kahvila Valkearanta Niinisalossa puolustusvoimille. Kahvila oli myös tuottanut toiminta-aikanaan hyvin ja sen kalustoa voitiin käyttää uudessa rakennuksessa.

Alkoi talkoiden ja työn aika keväällä 1941. Rahan hankkimiseksi järjestettiin arpajaisia ja hankittiin avustuksia. Keksipä joku myydä nimikkotuolejakin rahan keräämiseksi. Rakennustyö lähes keskeytyi heti alkukesästä, kun alkoi jatkosota. Sota-aikanakin töitä jatkettiin vähä vähältä.

Heinäkuussa 1942 voitiin viettää jo harjakaisia. Suuri vihkiäisjuhla pidettiin 13.12.1942. Tapahtuma oli kankaanpääläisittäin suuri, paikalla oli sekä lotta- että suojeluskuntajärjestön ylin johto, juhlapuheen piti eduskunnan puhemies Väinö Hakkila. Sota-aikana pidettiin talossa erilaisia iltamia, joista mieleenpainuvimpia on ollut radioitu aseveli-ilta elokuussa 1943. Radiolähetyksessä kankaanpääläiset saivat radion välityksellä tervehtiä rintamalla olleita läheisiään.

Talon suunnitteli Tiitolan rakennustoimisto, työn valvojana oli kunnan rakennusmestari Jalo Jokinen. Talossa oli tilaa 7 200 neliömetriä. Ensimmäisessä kerroksessa oli kahvila, keittiö, varastot, lottien ja suojeluskunnan kansliatiloja, kirjasto ja asuntoja. Toisessa kerroksessa sijaitsi suuri , yli kaksisataaneliöinen juhlasali ja lämpiö, kolmannessa kerroksessa oli majoitustiloja.

Kankaanpään Urheilijat ry;n vuosikokous Pohjanlinnassa v. 1956

Sodan jälkeen rakennus siirtyi Kankaanpään manttaalikunnan omistukseen. Talon tiloja vuokrattiin eri toimijoille, mutta suuri juhlasali oli edelleen monien juhlien ja harrastusten tapahtumapaikka. Pohjanlinnassa tanssittiin, pidettiin tanssikursseja, erilaisia juhlia ja voimisteltiin. Rakennuksen toisessa päässä toimi Kankaanpään kirjapaino.

Naisvoimistelijoiden kevätjuhla vuonna 1965 Pohjanlinnassa


Rakennus oli vilkkaassa käytössä, kun se kesällä 1970 paloi.

Pohjanlinnan - ja Kirjapainon - rauniot kesällä 1970

Pohjanlinna on siis ollut monelle tärkeä paikka, eikä sen palamisestakaan ole niin kauaa, ettei sieltä, ja siitä palosta, olisi monella muistoja. Näitä muistoja haluaisimmekin museolla kuulla. Myös kuvat Pohjanlinnasta, niin ulkoa kuin varsinkin sisältä olisivat tervetulleita. Tämän tekstin pohjana on Jouko Nurmisen kirja "Sortokausista sotavuosiin. Kankaanpään suojeluskunta ja lotat". Siinä on kerrottu talon rakennusvaiheet ja sota-ajan toiminta, mutta loput 25 vuotta Pohjanlinnan historiaa on vielä kirjoittamatta.