Blogimme on kantanut optimistisesti nimeä Tulevaisuuden museo. Suunnitelmia onkin tehty innolla, pää pilvissä, jalat maassa. Sisältötuotannon rinnalla olemme etsineet myös ratkaisuja akuuteimpaan, museorakennuksen saavutettavuuteen.
Yllättäen tilanne on kääntynyt erittäin haasteelliseksi. Kankaanpään kaupunginvaltuuston 16.6. hyväksymä talouden tasapainottamisohjelma kohdistuu erityisen rankasti museoon. Se ei pelkästään pysäytä kehittämissuunnitelmia, vaan uhkaa lamauttaa koko museotoiminnan. Käykö niin, että tulevaisuuden museosta tuleekin menneisyyden museo?
Näinä kvartaalitalouden aikoina kulttuuriala on kovilla. Pitkäjänteinen, pysyvyyteen tähtäävä museotyö törmää talouden suhdanteisiin. Kuntatalouden kriittiset pisteet ovat pitkälti sosiaali- ja terveysmenoissa, joiden rinnalla museon menot ovat häviävän pieniä ja ”kerralla syötyjä”. Kuten edellisen blogikirjoituksen kommentoija viittaa, museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä kirjoittaa asiasta osuvasti http://museoliitto.blogspot.fi/. SUTAME-käsitteellä on käyttöä.
Se, että talouden säästötalkoissa museo on kohteena kärkisijalla, kertoo nykyhetken arvoista. Suomalaisten itsetunto ei ole koskaan ollut järin vahva, johon syytä on etsitty historiamme lyhyydestä ja ohuudesta. Hieman noloina peilaamme itseämme suhteessa vanhoihin kulttuurimaihin.
Kankaanpääläisen 5. luokkalaisen pojan vilpittömän innostunut huokaisu museokäynnin jälkeen kuluneena keväänä ”Mää en oo tienny, että Kankaanpäässä on NÄIN paljon historiaa!” on osuva ja kannustava. Meilläkin siis on. Kunpa vain sitä jaksamme vaalia.
Kankaanpään kaupunginmuseossa on kaupungin kokoon nähden poikkeuksellisen monipuolinen kulttuuriomaisuus. Kulttuuri-, taide- ja varuskuntahistoria antavat oivan mahdollisuuden tarkastella menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Avaimet ovat moneen, ei suljeta vaan avataan ja hyödynnetään reippaasti.
