Kuva: Niilo Santaharju, Kankaanpään kaupunginmuseon kokoelmat

maanantai 21. tammikuuta 2013

Taiteen ja skeittareiden liitto

18.-19.1. viikonloppuna oli Kankaanpäässä mukavaa säpinäää.
Satakunnan Ammattikorkeakoulun isännöimä, Suomen Kulttuurirahaston rahoittama ja World Design Capital Helsinki-organisaation hallinnoima Kadotetut paikat –hanke pääsi Kankaanpään osalta täyteen vauhtiinsa työpajaviikonlopun aikana.
Kankaanpään hankeidea lähti liikkeelle vuoden 2012 aikana ajatuksena taidekehän hyödyntäminen. Kun kaupungin skeittareilta tuli samaan aikaan esitys skeittipuiston uusimisesta ja tiedustelu taiteilijoiden mahdollisesta kiinnostuksesta tulla mukaan suunnittelutyöhön, loksahtivat palaset kuin itsestään kohdalleen. Taidekehän toiminnallisuus lisääntyy taiteen ja liikunnan lyödessä hienosti toisilleen kättä.
Suunnitelmat kohdistuvat kaupungin keskustassa olevan Linnapuiston alueeseen. Skeittareiden kannalta sijainti on ideaali. Vaikka kaupungin virallinen skeittialue on ollut liikuntakeskuksen läheisyydessä, on puistoa käytetty omaehtoisesti skeittaukseen jo 1990-luvulta alkaen. 
Viikonlopun työpajassa oli hyvä osanotto, virkamies- ja hanketyöryhmän edustajien lisäksi paikalla oli 12 skeittaria ja 3 kuvataiteilijaa. Perjantaina suunnittelupalaverin tila kävi fyysisesti ahtaaksi, mutta tunnelma oli  avara ja innostunut. Suunnittelua vetävä maisema-arkkitehti Janne Saario kiittelikin paikallisia aktiivisuudesta.  Lauantaina päästiin tosi toimiin, suunnitteluvälineiksi otettiin lumikolat ja lapiot ja aihioita alkoi Linnapuistoon syntyä vauhdilla.
Skeittareille tilaisuus on mainio. Harrastajien ikäjakauma on melkoinen, jos nyt ei aivan vauvasta vaariin niin pikkunappuloista keski-ikäisiin kuitenkin. Suunnittelutyöhön suhtaudutaan vakavasti ja koska mukana on sekä järjestäjien että harrastajien joukossa niin rakentamisen kuin suunnittelunkin ammattiosaajia, voi työ edetä luotettavalla tavalla.
Ideointivaiheessa tärkeitä kysymyksiä ovat mm. alueen integrointi luontevasti jo olemassa olevaan puistoon, sopivat pintamateriaalit, valaistus, taiteen rooli ja turvallisuusnäkökohdat.
Janne Saario muistutti, että hyvä suunnittelu ottaa ympäristön ominaislaadun ja historian huomioon. Parhaimmillaan lopputulos on kokonaisuus, joka itsestään selvästi kuuluu vain ja ainoastaan tähän tiettyyn paikkaan.
Innostavaa ja palkitsevaa tällainen monialainen yhteistyö. Toivotaan, että suunnitelmille saadaan jatkossa suotuisat siivet.