Aina kannattaa käydä museossa!

Perjantaina kokoontui kolmannen kerran Tampereen Avaamo-ryhmä, jossa eri museoiden ammattilaiset ovat pohtineet aikuisten oppimista museossa. Ryhmäämme on kiinnostanut se, miten aikuiset kokevat museon. Yksi tapa tutkia kokemusta on kävijöiden tarkkailu näyttelyssä. Halusimme omakohtaisen kokemuksen asiasta ja kiersimme Sara Hildenin museon Subodh Gupta –näyttelyn keväällä. Sara Hildenin museon väki toimi tarkkailjoina ja kirjureina. Itse kuljin parini kanssa tarkkailijan seuraamana ja nauhurin kanssa. Tarkoitus oli, että puhumme vapaasti, mitä ajatuksia museo ja näyttely meissä herättää.

Ryhmässämme kiinnitettiin huomiota mm. teksteihin, tunnelmaan, teosten herättämiin ajatukseen. Varsinkin nauhurin kanssa oli tunne, että pitäisi kommentoida jotain ja mielummin jotain fiksua, koska se taltioituu. Itse olen museossa laiska lukija, mikä tarkoittaa, että vähänkin pidempi teksti ei saa minua edes aloittamaan sen lukemista. Yritin keskittyä lukemiseen, jotta voisin jotain sanoakin. Jotkut teokset herättivät ajatuksia ilmankin tekstiä, mutta toisista ei saanut kiinni. Kommenteissa kyllä näkyi museoammattilaisten yleinen ongelma, että näyttelyissä sisältö saattaa jäädä toiseksi kun katsellaan näyttelytekniikkaa.

Samaa menetelmää oli käytetty myös verrokkiryhmän kanssa. Tämä ryhmän jäsenet olivat maahanmuuttajataustaisia. He kommentoivat enemmän sisältöjä. Eräs ryhmän jäsenistä peilasi kokemuksia omaan matkaansa Intiaan. Olisi ollut kiinnostavaa kulkea näyttelyssä hänen kanssaan ja saada erilaista näkökulmaa teoksiin. Tästä heräsikin minulle ajatus, että museot voisivat järjestää ns. elävän museon päiviä, jossa erilaiset ihmiset tulisivat kiertämään museota kävijöiden kanssa. Samaan tapaan kuin elävästä kirjastosta voi lainata ihmisen keskusteluun.

Tarkkailumenetelmää olisi kiinnostavaa kokeilla myös tavallisilla kävijöillä, mutta suostuvatko ihmiset tarkkailtaviksi tai kulkemaan nauhurin kanssa. Vain kokeilulla se selviäisi. Kenen museossa ehditäänkään kokeilla ensin?

Jotain opimme. Tunnustan mm. tietämättömyyteni: en tiennyt taiteilijasta mitään ennen vierailua. Opin ainakin sen, että hän on intialainen ja tekee sekä tauluja, veistoksia että videoteoksia. Senpä takia iskulauseeksi nousi "Aina kannattaa käydä museossa!" Museo voi olla paikka viihtyä ja levätä, mutta samalla voi oppiakin hitusen tai vähän enemmänkin.