Kuva: Niilo Santaharju, Kankaanpään kaupunginmuseon kokoelmat

tiistai 15. marraskuuta 2011

Kuukauden teema: Kun sähkövalot syttyivät Kankaanpäähän

Pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalo syttyi Tampereen Finlaysonin kutomosalissa vuonna 1882. Vuosisadan vaihteessa sähkölaitokset olivat yleisiä suurissa kaupungeissa ja myös vauraimmilla alueilla maaseudulla. Kankaanpäässä Varmalan Osuusmeijeri teki höyrykoneen pyörittämällä generaattorilla sähköä omiin tarpeisiinsa ja naapuritaloihin.

Vatajankosken Sähkön ensimmäinen rakennus.

Vuonna 1926 perustettiin Kankaanpäässä Vatajankosken Sähkö. Alkuvuosina sähköliittymien määrä ja sähkön myynti kasvoivat hitaasti. Liittyjän piti ostaa osakkeita ja usein itse pystyttää liittymisjohdon pylväät. Myöhemmin tuli tavaksi periä tapauskohtaisesti harkittu maksu. 1930-luvulla liikemies Artturi Leppäselle myönnettiin 100 W virtaa mainosvaloihin 100 mk/vuosi ja kelloseppä E. Kangasniemelle kaksi 15 watin lamppua mainoskellon tauluun.

Katuvalot Keskuskadulla (v. 1972?). Taustalla Pohjankangas.

Kankaanpään kunnanvaltuuston 30-vuotista toimintaa juhlistettiin sytyttämällä asemalta kirkon luo ulottuvat kunnan ensimmäiset katuvalot vuonna 1949. Sähkön käyttö kasvoi pyykkikoneiden, sähköliesien ja koneellisen viljankuivauksen yleistymisen myötä. Sähkölämmitykseen alkoivat kuntalaiset siirtyä 1960-luvun loppupuolella.

Lähde: Vatajankosken Sähkön 75 v. historiikki (2001) osoitteesta http://www.vatajankoskensahko.fi

2 kommenttia:

  1. arvokasta paikallistietoutta :)

    VastaaPoista
  2. Jos ajatellaan, mistä on sähkövalon kehitys Suomessa ja muuallakin lähtenyt ja mihin ollaan valon käytössä tultu, niin on aika huimaava kaari. Alussa on ollut sähkövalaistus itsessään ollut huikea kehitysaskel. Ei ole tarvinnut miettiä, mikä on ekologista, mistä tulee hiilijalanjälkeä, millaisissa oloissa tietyt alkuaineet maasta esiin kaivetaan. On vain ihmetelty tätä uutta valaisemisen tapaa, jollaista ihmiskunta ei ollut koskaan aiemmin todistanut. Ja mihin nyt on tultu... Kielteisessä mielessä on juurikin tultu siihen, että ympäristö ei kestä näitä tieteen uusia ja uusia ihmeitä enää. Tarvitaan rauhoittumista. Teknologia ei tee autuaaksi, se tuhoaa meidät. Toisaalta puhutaan valosaasteesta. Ihmissilmä kaipaa lepoa, mutta useimmissa paikoissa kaupungissa valolta ei pääse karkuun. Tätä korostaa vielä yhteiskuntasuunnittelun tutkimus, joka on todistanut hyvän julkisen valaistuksen vähentävän yöaikaista rikollisuutta. Mitä tähän sitten voi sanoa? Turvatonta pimeyttä vai stressaavaa jatkuvaa valoa?

    Toisaalta positiivisessa mielessä nämä uudet haasteet ovat synnyttäneet eri puolilla maailmaa ja erityisesti design-ihme Suomessa valaistussuunnitteluun erikoistuneita suunnittelijoita ja toimistoja, jotka kehittävät vuosi toisensa jälkeen kauniimpia julkisivuja, tehokkaampia ja miellyttävämpiä sisävalaistuksia ja kantavat vastuuta siitä, miten kaikki valaistuksen erityishaasteet saadaan koottua yhteen ja samaan nippuun, että saataisiin paras mahdollinen valon ja pimeyden välinen suhde. Suomessa ainakin ihailemisen arvoinen on jo kansainvälistäkin mainetta niittänyt Valoa ( http://www.valoa.com ) He ovat ainakin Kiinassa tehneet uskomatonta työtä ja pokanneet palkintojakin. Helsingissä heidän työtään pääsee ihailemaan useammassakin paikkaa. Tsekatkaapa esim. sitä pientä kämästä ostaria Asematunnelin ja City-käytävän välissä. Vilkaiskaa ylös. Voi hiukkasen yllättää millainen kosminen maailma siellä avautuu. Ilo silmälle tällainen :)

    VastaaPoista