Kokoelmakeskus - kunnollinen koti museoesineille?

Harjavallassa järjestettiin viime viikolla seminaari Satakunnan museoiden yhteisestä kokoelmakeskuksesta. Satakunta voisi olla edellekävijä yhteisellä rintamalla, sillä muualla kokoelmakeskukset ovat vain yhden kaupungin kokoelmia varten. Museovirasto on innolla edistänyt hanketta. Mobilian johtaja Kimmo Levä oli sitä mieltä, että jos kokoelmia ei säilytetä kunnollisesti, on sama kuin tuikkaisi esineet heti tulitikulla menemään.

Hankkeessa on hyviä ja huonoja puolia. Toisaalta kokoelmakeskus tuo kustannussäästöjä, kun on yhteiset tilat. Toisaalta, koska tähän asti tilat eivät museoilla ole olleet kovin kummoisia, tulevat vuokrakulut nousemaan. Parhaimmillaan museoiden kokoelmat täydentäisivät toisiaan ja esineitä voisi lainata eri puolelle maakuntaa vaivattomasti. Jokaisen museon ei tarvitsisi säilyttää kymmentä sontalapiota ja kirnua.

Sen lisäksi, että kokoelmakeskuksessa esineet säilyisivät kunnollisissa olosuhteissa (ylimitoittamatta kuitenkaan niitä), voisivat museot ostaa konservointipalveluja. Pienimmillä museoilla harvoin on omaa konservaattoria. Kyse on myös työntekijöiden työoloista. Tällä hetkellä hissittömissä taloissa esineitä kannetaan rappuja pitkin käsin ylös-alas. Ongelma on kuitenkin kokoelmakeskuksen sijoittuminen. Jostain museosta se on väkisinkin kaukana ja silloin esineiden hakeminen vaatii lisäponnisteluja.

Itseäni kiinnostaa ajatus avoimesta varastosta, jossa kokoelmiin voisi päästä tutustumaan ja konservaattorin työtä voisi seurata lasin takaa. Museon takatilat ovat kiinnostavia ja niihin varsin harvoin pääsevät ulkopuoliset tutustumaan.

Kuukauden teema: Niinisalon Varuskunta

Kankaanpään Niinisaloon perustettiin Kertausharjoituskeskus vuonna 1935. Rautatien rakentaminen 1930-luvulla varmisti Kankaanpäälle varuskunnan ja toi pitäjään säpinää. Kankaanpään keskustakin alkoi kehittyä uusine liikkeineen (ks. Helmikuun teema).

Itsenäisyyspäiväjuhla Kankaanpään torilla vuonna 1957.

Kankaanpään kaupunginmuseon nykyisiin näyttelyihin kuuluu varuskunta-osasto, joka käsittää viisi luokkahuonetta ja käytävän. Varuskuntaosasto perustettiin sen jälkeen, kun tiloissa toiminut Tykistömuseo muutti Hämeenlinnaan. Varuskunta-osasto esittelee Niinisalon varuskunnan kehitystä. Näyttelyssä kerrotaan muun muassa sellaisista varuskunnan erikoisuuksista kuten Niinisalon internaatista (sotaveteraanien sisäoppilaitoksesta) ja Pohjoismaiden suurimmasta huussista.

Nykyinen näyttely ei kuitenkaan esittele kylän ja varuskunnan vuorovaikutusta. Varuskunta vilkastutti Niinisalon kylää merkittävästi. Kylässä oli useita ravintoloita ja jopa elokuvateatteri Kino Mars, joka paloi 1970-luvulla.

Kino Mars oli komea ilmestys Niinisalossa.

Ensimmäisiä rakennuksia varuskunta-alueella oli vuonna 1935 valmistunut funktionalistinen lamellikasarmi, joka suunniteltiin puolustusvoimien rakennusosastolla. Kiinnostava mutta nykyisestä näyttelystä puuttuva kokonaisuus on kantahenkilökunnan asunnot. Huonosta rakennustavasta nimensä saaneet Susitalot rakennettiin 1940-luvun lopussa. Selvaagit rakennettiin 1950-luvulla. Niiden nimi juontaa norjalaiselta arkkitehdiltä, joka halusi kehittää nopean ja edullisen tavan rakentaa.

Niinisalon rantatalon portailla Lyyli ja Raija Laitinen.

Tämän kuun teemalla etsimme muistoja nimenomaan liittyen varuskuntaan. Millaisena muistat varuskunnan? Kaipaamme kuvia kantahenkilökunnan kodeista erityisesti 1960-70-luvuilta.