Kuva: Niilo Santaharju, Kankaanpään kaupunginmuseon kokoelmat

perjantai 10. joulukuuta 2010

Tekniikka museonäyttelyssä

Vierailulla Tampereen museoihin yhdeksi tarkkailun kohteeksi nousi näyttelyissä oleva tietotekniikka. Tarkemmin se, miten tekniikalla opastetaan museonäyttelyssä vierailevaa kävijää. "Epäkunnossa" laputettujen koneiden lisäksi löysimme tekniikkaa, joka miellytti meitä ja antoi lisäarvoa museovierailullemme.

Tekniikka huomaamattomaksi ja helpoksi käyttää 
Olimme hyvin vaikuttuneita Emil Aaltosen museon tietokoneisiin, joita ei tietokoneiksi ymmärtänytkään. Ne oli niin hienosti upotettu rakenteisiin ja toimivat kosketusnäytöillä, joten hiirtä tai näppäimistöä ei erikseen tarvinnut. Kun erillisiä "ohjaimia" ei ole ja ohjeet ruudulla ovat tarpeeksi selvät ("paina tästä"), ei synny ongelmaa, mitä pitäisi tehdä käyttääkseen konetta.

Emil Aaltosen museossa vitriinit olivat kauniin huomaamattomia ja niiden päällä olevat näytöt oli myös upotettu rakenteisiin. Katon rajaan on lueteltu Aaltosen lehmien nimet.
Pienoismalliin ja esineisiin eloa
Vaarana on, että tietokoneelle syötetään kaikki tieto, mitä seinille laitettaviin teksteihin ei mahdu ja sitä alkaa olla koneellakin liikaa. Ensisilmäyksellähän museo silloin näyttää mukavan vähätekstiseltä, mutta loputtoman tekstimassan lukeminen näytöltä on myös uuvuttavaa ja sen rakenne muuttuu monimutkaiseksi käyttää.

Multimedialla on hyvä esittää asioia, joita pelkillä esineillä ja sanoilla ei pysty. Erityisen vaikutuksen meihin teki pienoismalli Emil Aaltosen maatilasta. Lisätietoja eri rakennuksista sai kosketusnäytölliseltä koneelta, josta näki muun muassa vanhoja kuvia rakennuksista. Olisi ihanaa saada pienoismalli vaikkapa 30-luvun Kankaanpään keskustasta. Toinen tapa voisi olla toteuttaa se kokonaan virtuaalisesti kuten Toivolan kylä.

Animaatioilla voi esittää vaikka näyttelyssä olevan teollisuuskoneen toimintaa kuten Vapriikin kenkämuseossa. Animaatio auttaa ymmärtämään koneen toimintaperiaatteita.

Opastukset videona yksittäiskävijälle
Sekä Vapriikin Innovatiot -näyttelystä että Työväenmuseo Werstaan Tekstiiliteollisuusmuseossa oli käytetty video-opastajaa, jossa näyttelijä esittää entisajan hahmoa. Vapriikissa opastajalla ei ollut taustaa, mutta hän esitteli edessä olevia esineitä. Werstaalla opastajat olivat omassa ympäristössään ja ottivat kontakti yleisöön.

Rosenlew-museoon olin tekemässä samalla idealla videoita, mutta ne tehtiin peruskoulun oppilaiden kanssa ja kuvattiin "lavasteissa". Kun näyttelyyn tuli videot koin, ettei ollut enää tarvetta tekstiin seinällä. Tässä projektissa uskoisin myös oppilaiden oppineen enemmän paikallishistoriasta kuin jos he olisivat käyneet kuulemassa pelkän perusopastuksen.

Itse tykkään huomattavasti enemmän video-opastuksista kuin pelkästä tekstistä. Pitää vain huolehtia, etteivät pätkät ole liian pitkiä. Ei sitä museoon kuitenkaan elokuvaa olla tultu katsomaan.

Aina tekniikka ei toimi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti