10 vuotta

10 vuotta on siitä helmikuisesta päivästä jona muutin perheineni Kankaanpäähän aloittaakseni museoamanuenssina Kankaanpään kaupunginmuseossa. 10 vuotta on sopiva aika pohtia, mitä tuona aikana on kaupungissa tapahtunut.

Kymmenessä vuodessa on tapahtunut yllättävänkin paljon. On noussut uusia rakennuksia, avattu uusia kauppoja, rakennettu kokonaisia asuinalueita ja liikenneympyröitä, "uusi" kaupunginjohtajakin tuli vasta minun jälkeeni syksyllä 2003. Vanhaakin on häipynyt, päällimmäisenä mieleeni tulee Leppäsen talo, Väinönen ja Rajalan talo. Itäsen eli Mairen putiikin katoaminen pääsi yllättämään minut. Paljon pitäisi ehtiä tallentaa tätä nykyhetkeä, joka jo kymmenen vuoden päästä on historiaa.


Uusi vesitorni valmistui 2003
Kuva: Toni Halonen

 

Alaristeelle valmistui ympyrä ja valoteos 2007
Kuva: Maija Anttila


 


Leppäsen korttelia talvella 2005
Kuva: Anu Forss

 

Kiinteistö oy Torikulma Leppäsen paikalla 2011
Kuva: Anu Forss













Pohdin myös kankaanpääläisyyttä(ni). Turussa tavataan sanoa, että turkulaiseksi voi itseään kutsua, syntyperäisten lisäksi, ne, jotka ovat asuneet kaupungissa yli 50 vuotta. Monessa kaupungissa ei ketään "tullista tullutta" hyväksytä "oikeaksi" kaupunkilaiseksi. Helsingissä ei kuulemma riitä syntyperäisyyskään, myös edellisessä sukupolvessa täytyy olla helsinkiläinen. Mitenkäs Kankaanpäässä? Riittääkö joku aika asumista kaupungissa? Vai onko jotain muita asioita, joista tuntee kankaanpääläisen? Miten on, kommentoi.

Minäkin osaan jo käydä "kylällä" keskustaan mennessä, osaan sujuvasti sanoa "Alaristeellä". Ulkopuolelta tulleella "museomaisterilla" menee aikansa ennen kuin oppii tuntemaan edes ne paikat ja henkilöt, jotka "kaikki" tuntevat. Meneet henkilösuuruudet ovat tulleet työssä tutuiksi, jopa niin, että "tunnen" 1930-luvun kankaanpääläiset paremmin kuin nykyiset.Kuitenkin vähintään yhden puutteen tunnustan, edelleen on Söderlundin Pekan kehotuksista huolimatta käymättä KaMan ottelussa. Vakava puute kankaanpääläistymisessä? Torillekin täältä Niinisalosta pääsee liian harvoin.

Hyvästi Venturot

Pala Kankaanpään historiaa hävisi 8.8. kun Pajusen vaatetusliikkeen lisäsiivet, vuonna 1973 rakennukseen liitetyt Venturo-moduulit joutuivat väistymään tulevan rakennustyömaan alta. Rakennuksen vanha osa tullaan purkamaan lähiaikoina ja tilalle nousee asuinkerrostalo.  Kokonaisuutena hämmentävä, vanhan ja uuden ennakkoluulottomasti yhdistänyt rakennuskompleksi on ollut oleellinen ja persoonallinen yksityiskohta Kankaanpään kaupunkikuvassa. Olo on haikea! Moduulit saavat uuden elämän lahtelaisen moottoripyöräliikken ja -museon palveluksessa. Toinen rakennuksista toimii 7.-16.9 2012 Lahden teollista muotoilua esittelevänä paviljonkina Helsingissä .
http://www.mpmaailma.fi/uutinen/riku-motor-rakentamassa-futuristista-designmyymalaa
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/outo_venturo-talo_tuli_guggenheim-tontille/

Arkkitehti Matti Suurosen 1960-luvulla suunnittelemat muovirakennukset olivat osa Casa Finlandia -muovielementtitalosarjaa, jonka kuuluisin malli oli Futuro-talo. Sarja oli aikansa innovaatio ja kuvasti hyvin aikakauden tulevaisuudenuskoa ja irtiottoa menneestä.
Venturoita valmistettiin aikanaan n. 20 kpl, joista osa on Suomessa, osa  Venäjällä ja Ranskassa. Kankaanpäässä näitä oli kaikkiaan 3 kpl. Tuotteen valmistaminen tyrehtyi  1970-luvun öljykriisiin. Futuro-taloista kaksi on päätynyt museoon, Espoon Kaupunginmuseon ja  Hollannin Rotterdamin  Boijmans Van Beuningen –museon kokoelmiin.

Kankaanpään Venturoiden mukana poistui myös yksi osa Kankaanpään Taidekehää. Toisen moduulin seinään v. 1995  maalattu ”Meanderi” valmistui aikanaan uuden taidekoulurakennuksen vihkiäisten ajankohtaan. Tekijöinä olivat taidekoulun grafiikan opiskelijat Johanna Huhtamaa, Julia Janka, Susanna Vasu ja Taina Heino .