Alkuviikosta osallistuin Avara Museo -hankkeen järjestämään seminaariin Tekniikan museossa Helsingissä. Aiheena oli museot ja yritysyhteistyö.
Ensinnäkin Avara Museo -hankkeen osaprojektit ovat erittäin osallistavia projekteja. Porissa pääsee äänestämään taidenäyttelyn sisältöä ja Avartajat-ryhmässä osallistumaan museotarjonnan kehittämiseen senioreille. Samanlainen ryhmä olisi kiva perustaa Kankaanpäähänkin, mutta en tiedä, jaksettaisiinko täällä kokoontua kerran kuukaudessa. Tampereella tarjotaan erilaisia työpajoja ja erityisen houkuttelevalta kuulostaa Aunen iltapäiväkierros.
Muutamastakin puheenvuorosta korostui, että panokset kannattaa markkinoinnissa kohdentaa ryhmille. Ryhmille suositeltiin helppoja pakettaja, joita kuitenkin voi räätälöidä ryhmän tarpeiden mukaan. Lisänä niissä pitää olla myös hauskuus, johon Mäntän Gustaf ja Gösta on vastannut draamaopastuksilla. Jo kymmenen minuutin poikkeama tavallisesta opastuksesta tuo uutta potkua kierrokseen. Se on sitä elämyksellisyyttä. Tärkeää museolla on kuitenkin säilyttää aitous ja todellisuuspohja, josta Mäntässäkin on pidetty kiinni laajalla tutkimustyöllä. Voiko Niinisalon 50-luvun koulurakennuksessa esiintyä rokokooasussa? Itse sanoisin, että olisi melko hassua. Sen sijaan talonmiehen, rehtorin tai koululaisen täällä voisi tavata.
Oppaatkin ovat taipuneet draamaoppaiksi, vakkeivät näyttelemisen ammattilaisia olekaan. Omakohtaisesta kokemuksesta voi sanoa, että tehtaalaistytön puvun päälle laittaminen, saa jo sellaiseen mielentilaan, että rooli tempaisee mukaansa.
Jutun juoni on, että aikuisetkin haluavat tehdä itse museoissa. Kuitenkin hyvä luento voi olla välillä tämän touhuamisen keskellä paikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti