Museo jalkautuu

4.-8.3.2013

Nesteen huoltoasemalle ja Toimituvalle

Valokuvia

Kankaanpään kaupunginmuseon kokoelmista

katsottavaksi, muisteltavaksi ja jutun juureksi

Kansiot viedään maanantaina. Kuvia on toista sataa eri aiheista ja eri ajoilta, ilmakuvia, ajoneuvoja, kaupunkinäkymiä, työkuvia 1920-luvulta 1980-luvulle

Kuvaajina ovat ainakin Niilo Santaharju (1920-1940-luku), Aimo Haapakoski (1960-1980-luku) ja Maija Anttila (1970-1980-luku)

Museon henkilökunta on paikalla perjantaina 8.3. klo 10-  kuulemassa, mitä ajatuksia, muistoja ja juttuja kuvat ovat herättäneet

Museota puolustamaan

Kankaanpääläiset! Tulettehan joukolla torille lauantaina 16.6 Kankaanpään kaupunginvaltuuston 100-vuotisjuhlakokoukseen. Tässä kokouksessa päätetään toiminnan ja talouden sopeuttamisohjelmasta 2013-2015.

Ohjelma kohdistuu rankasti museon toimintaan. Museon osalta vuodelle 2013 on esitetty 10 000 säästö, joka ei vielä lamauta toimintaa, mutta vaikuttaa jo kipeästi. Vuoden 2014 säästö, 50 000e, on mahdollinen vain irtisanomalla museon henkilökunta. Tämä lopettaa museon valtionosuuden (50 000e) joten säästö on pieni toiminnan ja palveluiden  menetykseen verrattuna. Ja vuodelle 2015 säästö on 100 000e, mikä on mahdoton museon 190 000 budjetista, sillä irtisanomisten jälkeen menetetään valtionosuus 50 000 ja vuokra jää edelleen maksettavaksi.

Museotoiminnan lakkauttamisesta huolimatta kaupunki on edelleen sitoutunut huolehtimaan kokoelmista museaalisin tavoin. Jos lakkauttamiseen mennään, olkaa tarkkana kankaanpääläisen menneisyyden säilymisestä. Onhan museon suojissa monen sukuhistoriaa.

Pohjanlinna

Pohjanlinna, keskellä juhlasalin ikkunat, oikealla ravintola

Kankaanpään Pohjanlinna

1930-luvulla oli yhdistystoiminta Kankaanpäässä vilkasta. Nuorisoseura- ja työväentalo täyttyivät ilta illan perään näyttelijöistä, kokouksista, perhejuhlista, soittajista… Paikkakunnalla aktiivisesti toimivat suojeluskunta ja lotat kaipasivat omaa kokoontumistilaa. Erilaisia suunnitelmia oli 1930-luvulla, mutta ne kaatuivat yksimielisyyden puutteeseen ja rahapulaan. Vuonna 1940 lotat ja suojeluskunta ostivat yhdessä tontin uutta toimitaloa varten. Tontin hankintaan saatiin varoja myymällä lottien kahvila Valkearanta Niinisalossa puolustusvoimille. Kahvila oli myös tuottanut toiminta-aikanaan hyvin ja sen kalustoa voitiin käyttää uudessa rakennuksessa.

Alkoi talkoiden ja työn aika keväällä 1941. Rahan hankkimiseksi järjestettiin arpajaisia ja hankittiin avustuksia. Keksipä joku myydä nimikkotuolejakin rahan keräämiseksi. Rakennustyö lähes keskeytyi heti alkukesästä, kun alkoi jatkosota. Sota-aikanakin töitä jatkettiin vähä vähältä.

Heinäkuussa 1942 voitiin viettää jo harjakaisia. Suuri vihkiäisjuhla pidettiin 13.12.1942. Tapahtuma oli kankaanpääläisittäin suuri, paikalla oli sekä lotta- että suojeluskuntajärjestön ylin johto, juhlapuheen piti eduskunnan puhemies Väinö Hakkila. Sota-aikana pidettiin talossa erilaisia iltamia, joista mieleenpainuvimpia on ollut radioitu aseveli-ilta elokuussa 1943. Radiolähetyksessä kankaanpääläiset saivat radion välityksellä tervehtiä rintamalla olleita läheisiään.

Talon suunnitteli Tiitolan rakennustoimisto, työn valvojana oli kunnan rakennusmestari Jalo Jokinen. Talossa oli tilaa 7 200 neliömetriä. Ensimmäisessä kerroksessa oli kahvila, keittiö, varastot, lottien ja suojeluskunnan kansliatiloja, kirjasto ja asuntoja. Toisessa kerroksessa sijaitsi suuri , yli kaksisataaneliöinen juhlasali ja lämpiö, kolmannessa kerroksessa oli majoitustiloja.

Kankaanpään Urheilijat ry;n vuosikokous Pohjanlinnassa v. 1956

Sodan jälkeen rakennus siirtyi Kankaanpään manttaalikunnan omistukseen. Talon tiloja vuokrattiin eri toimijoille, mutta suuri juhlasali oli edelleen monien juhlien ja harrastusten tapahtumapaikka. Pohjanlinnassa tanssittiin, pidettiin tanssikursseja, erilaisia juhlia ja voimisteltiin. Rakennuksen toisessa päässä toimi Kankaanpään kirjapaino.

Naisvoimistelijoiden kevätjuhla vuonna 1965 Pohjanlinnassa


Rakennus oli vilkkaassa käytössä, kun se kesällä 1970 paloi.

Pohjanlinnan - ja Kirjapainon - rauniot kesällä 1970

Pohjanlinna on siis ollut monelle tärkeä paikka, eikä sen palamisestakaan ole niin kauaa, ettei sieltä, ja siitä palosta, olisi monella muistoja. Näitä muistoja haluaisimmekin museolla kuulla. Myös kuvat Pohjanlinnasta, niin ulkoa kuin varsinkin sisältä olisivat tervetulleita. Tämän tekstin pohjana on Jouko Nurmisen kirja "Sortokausista sotavuosiin. Kankaanpään suojeluskunta ja lotat". Siinä on kerrottu talon rakennusvaiheet ja sota-ajan toiminta, mutta loput 25 vuotta Pohjanlinnan historiaa on vielä kirjoittamatta.

Museotyöhön ja museossa voi osallistua monella tavalla

Väristyksiä -näyttely käynnistyi 12.2. vauhdikkaalla talvipäivällä, jonka aikana tutustuttiin näyttelyyn, selviteltiin väritehtäviä ja laskettiin mäkeä. Talvipäivässä kasvoi myös museomato. Matoa saa tulla kuka tahansa jatkamaan. Toiveissa on, että siitä kasvaa maailman pisin museomato.

Hanna virkkaamassa museomatoa.

Museo pyrkii eri keinoin osallistumaan ja aktivoimaan kävijöitään. Museomato on yksi tapa tuottaa yhteistä sisältöä.

Kävijöitä voidaan myös osallistaa kertomaan omia muistojaan tai tietoja vaikkapa valokuviin liittyen. Näitä kerätään sekä tapahtumissa, näyttelyissä että nyt myös verkossa. Suhteellisen uusia verkkopalveluja oman materiaalin ja tietojen jakamiseen ovat esimerkiksi Tampereen museoiden Solmu ja Forssan museon sivuilla tekstiilikuosien ja kuvien kommentointi.

Hauska opiskelijatyöpajassa syntynyt idea oli näyttelyaiheen äänestys. En tiedä, onko sellaista missään vielä kokeiltu.