Kuva: Niilo Santaharju, Kankaanpään kaupunginmuseon kokoelmat

tiistai 16. huhtikuuta 2013

JULKISTA TAIDETTA

Vierailin eilen Pohjanlinnan koululla, joka on perusteellisen remontin jälkeen saatu jälleen käyttöön. Vuonna 1977 rakennetuista, ajan hengen mukaisista matalahkoista tiloista on uusien värien ja tilaratkaisujen myötä luotu nykyaikainen ja valoisa oppimisympäristö.

Käyntini aihe oli tarkastaa koululla olevien taideteosten kunto ja selviytyminen muuton rasitteista.  Samalla sain tilaisuuden tutustua Riitta Harjusen kalligrafisiin teoksiin eri puolilla koulua. Tekstejä ja kuviointeja on sijoitettu lasisiin väliseiniin ja ikkunoihin. Tekstit on räätälöity kukin omaan paikkaansa: ruokalassa toivotetaan hyvää ruokahalua, kielten luokan ikkunoista opitaan sananlaskuja eri kielillä jne. Teokset – Kankaanpään taidekoulun kalligrafian opetuksen tuloksena – antavat paikalle oman erityisen ja paikallisen leimansa.



Ilahduttavaa oli, että Riitta Harjusen työ saatiin sidottua rakennuskustannuksiin.  Aina taiteen sisällyttäminen hankkeisiin ei ole itsestään selvyys, vaikka ns. prosenttiperiaate julkisten rakennusten taidehankintoihin onkin luotu Suomeen jo v.1938. Järjestelmän määrätietoista toteutumista on jälleen valtakunnallisesti vauhditettu, ja se on kirjattu myös nykyiseen hallitusohjelmaan. Hankintojen osuus on kokonaisuudessa kustannuksena pieni, mutta viihtyvyyden ja rakennuksen identiteetin kannalta usein oleellisen merkittävä.

Tarkastuskäynti osoitti, että kaupungin taidekokoelman teokset olivat löytäneet lähes kaikki jo paikkansa. Moni näistä oli uusien seinäväritysten ja kalusteiden äärellä herännyt suorastaan uuteen eloon. Erityiset plussat ansaitsee Pohjanlinnan koulun rehtori, joka on nimennyt henkilökunnastaan taitavan vastuuhenkilön, jonka kontolla talossa olevat taideteokset ovat.

Reijo Paavilainen, Kompositio 1975, öljy

Marja Tarna, Punainen hame, 1986, akryyli


torstai 28. maaliskuuta 2013

Hyvää Pääsiäistä

Kiirastorstain lounastunnin jälkeen kävimme Postelli-kahvilassa, jonne museon jalkautumis-projekti on edennyt. Tarkoituksemme oli noutaa viikon ajan tunnistettavina olleet valokuvakansiot pois, mutta "yleisön pyynnöstä" jätimme ne vielä ensi viikoksi.
Postellista suunnistimme tapaamaan Liisa Juhantaloa, joka oli vinkannut pääsiäisnoidan lentäneen pihalleen. Liisan ehtymätön leikkimieli ja luovuus sen kuin kohisee. Pääsiäismieltä saimme mukaamme ja sitä toivotamme myös kaikille blogin lukijoille.

torstai 28. helmikuuta 2013

Museo jalkautuu

4.-8.3.2013
Nesteen huoltoasemalle ja Toimituvalle

Valokuvia
Kankaanpään kaupunginmuseon kokoelmista
katsottavaksi, muisteltavaksi ja jutun juureksi

Kansiot viedään maanantaina. Kuvia on toista sataa eri aiheista ja eri ajoilta, ilmakuvia, ajoneuvoja, kaupunkinäkymiä, työkuvia 1920-luvulta 1980-luvulle
Kuvaajina ovat ainakin Niilo Santaharju (1920-1940-luku), Aimo Haapakoski (1960-1980-luku) ja Maija Anttila (1970-1980-luku)

Museon henkilökunta on paikalla perjantaina 8.3. klo 10-  kuulemassa, mitä ajatuksia, muistoja ja juttuja kuvat ovat herättäneet

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Reima, muoti ja ompelijat

Torstaina 14.2. katselemme otsikon mukaisia kuvia ja muistelemme aihetta Keltaisella talolla klo 12-15.
Reiman mainos menneiltä ajoilta. Oliko Sinulla tällaiset?
Kankaanpään kaupunginmuseon kokoelmat
Tervetuloa muistelemaan!

10 vuotta

10 vuotta on siitä helmikuisesta päivästä jona muutin perheineni Kankaanpäähän aloittaakseni museoamanuenssina Kankaanpään kaupunginmuseossa. 10 vuotta on sopiva aika pohtia, mitä tuona aikana on kaupungissa tapahtunut.

Kymmenessä vuodessa on tapahtunut yllättävänkin paljon. On noussut uusia rakennuksia, avattu uusia kauppoja, rakennettu kokonaisia asuinalueita ja liikenneympyröitä, "uusi" kaupunginjohtajakin tuli vasta minun jälkeeni syksyllä 2003. Vanhaakin on häipynyt, päällimmäisenä mieleeni tulee Leppäsen talo, Väinönen ja Rajalan talo. Itäsen eli Mairen putiikin katoaminen pääsi yllättämään minut. Paljon pitäisi ehtiä tallentaa tätä nykyhetkeä, joka jo kymmenen vuoden päästä on historiaa.

Uusi vesitorni valmistui 2003
Kuva: Toni Halonen
 
Alaristeelle valmistui ympyrä ja valoteos 2007
Kuva: Maija Anttila

 

Leppäsen korttelia talvella 2005
Kuva: Anu Forss
 
Kiinteistö oy Torikulma Leppäsen paikalla 2011
Kuva: Anu Forss












Pohdin myös kankaanpääläisyyttä(ni). Turussa tavataan sanoa, että turkulaiseksi voi itseään kutsua, syntyperäisten lisäksi, ne, jotka ovat asuneet kaupungissa yli 50 vuotta. Monessa kaupungissa ei ketään "tullista tullutta" hyväksytä "oikeaksi" kaupunkilaiseksi. Helsingissä ei kuulemma riitä syntyperäisyyskään, myös edellisessä sukupolvessa täytyy olla helsinkiläinen. Mitenkäs Kankaanpäässä? Riittääkö joku aika asumista kaupungissa? Vai onko jotain muita asioita, joista tuntee kankaanpääläisen? Miten on, kommentoi.

Minäkin osaan jo käydä "kylällä" keskustaan mennessä, osaan sujuvasti sanoa "Alaristeellä". Ulkopuolelta tulleella "museomaisterilla" menee aikansa ennen kuin oppii tuntemaan edes ne paikat ja henkilöt, jotka "kaikki" tuntevat. Meneet henkilösuuruudet ovat tulleet työssä tutuiksi, jopa niin, että "tunnen" 1930-luvun kankaanpääläiset paremmin kuin nykyiset.Kuitenkin vähintään yhden puutteen tunnustan, edelleen on Söderlundin Pekan kehotuksista huolimatta käymättä KaMan ottelussa. Vakava puute kankaanpääläistymisessä? Torillekin täältä Niinisalosta pääsee liian harvoin.